Valusuunta

Pinnan ilmeeseen vaikuttaa betonimassan tiivistyminen muottiin. Elementit yleensä valetaan vaakavaluina, mutta jotkin elementin osat jäävät pystymuottia vasten valettaviksi pinnoiksi.

Kiviainessisältö pystymuottia vasten valetussa pinnassa jää aina alhaisemmaksi kuin vaakamuottia vasten valetussa pinnassa. Pystymuottia vasten valettua pintaa ei yleensä myöskään saada yhtä huokosettomaksi kuin vaakavalupinnat.

Pyrittäessä korkealuokkaiseen lopputulokseen, pystyvaluosat tulisi jättää alle 100 mm korkeiksi. Normaalista valumenetelmästä poikkeavilla tavoilla voidaan löytää lopputulokseltaan parempia ratkaisuja, mutta ne on otettava huomioon jo suunnittelussa.

Jos on tarve korkeampiin pystyvalupintoihin, asiassa kannattaa suunnitteluvaiheessa yleensä ottaa yhteyttä yhteyshenkilöihimme.

Eri pintatyypit on kuvattu myös Suomen Betoniyhdistyksen ohjeessa BY 40 "Betonipinnat".

"Sileävalupinnat koetaan yleensä betonille luonteen ominaisimpina pintoina, johtuen sementtikiven hallitsevasta roolista visuaalisessa ilmeessä. Hiotusta betonista on syntynyt oma käsitteensä. Pestyissä pinnoissa koetaan jotain keinokivimäisyyttä johtuen kiviaineksen hallitsevasta ja homogeenisesta vaikutelmasta pinnassa."

Seuraavassa kuvataan lyhyesti erilaisten betonipintojen perusolemus.

Sileävalettu betonipinta

Sileävaletulla pinnalla tarkoitetaan pintaa, jossa tarkoituksena on saada tuotteelle korkealaatuinen lähes huokoseton pinta, joka jätetään tuotteessa lopulliseksi näköpinnaksi. Tavoitteesta johtuen, valumuotin pinnan täytyy olla erittäin korkealaatuinen. Yleensä tarkoitukseen käy vain lakattu puupinta tai lasikuitupinta, poikkeustapauksissa voidaan käyttää myös korkealuokkaista hiottua teräsmuottia. Muotin laatutaso, jolla valetaan elementtiaihioita muilla tekniikoilla käsiteltäväksi, ei yleensä riitä sileävaletun pinnan valmistamiseen. Käsitteinä sileävalettu pinta ja muottipinta tarkoittavat erilaisia pinnan vaatimuksia, joista sileävaletun pinnan vaatimukset ovat kovemmat.

Lasuuripinta

Lasuuripinta on kuultomaalauksen omainen betonipinta. Ohut lasuurivärikerros syntyy kovettuneeseen betonipintaan hydrataatiossa syntyneen kalsiumhydroksidin ja lasurointiaineen reaktiona. Syntytavasta johtuen lopputuloksena syntyvä ulkonäkö on hyvin erilainen riippuen lasuroitavasta betonipinnasta. Missään tilanteessa ei myöskään synny tasaväristä maalimaista lopputulosta, vaan värin luonnonmateriaalin omainen vaihtelu on ominaista pinnalle sekä kappaleille.

Sileävaletulle lähes kiiltävälle pinnalle syntyy kuultava vaikutelma, liipatulle sienimäiselle pinnalle syntyy "haljasnahanomainen" tai "säämiskänomainen" pinta. Lasurointiaineista ja taustabetoneista riippuen voidaan valmistaa ruskea-, vihreä- ja sinisävyisiä pintoja.

Patinapinta

Patinapinta tehdään käsittelemällä kovettunut betoni laimealla happoliuoksella, jolloin betonin pinnasta liukenee pois hyvin ohuesti pois sementtikalvoa paljastaen pienimmät hiekkarakeet. Vastaavan käsittelyn betoni saa vuosien kuluessa sateelle alttiina ulkoilmassa, kun hiilidioksidi veteen liuenneena muodostaa laimean hiilihapon ja liuottaa aikaa myöten betonin pinnasta sementtikiveä paljastaen betonin pienimpiä hiekkarakeita. Patinointiasteita on kolme: matala, keskisyvä ja syvä. Patinapinnan visuaalisessa vaikutuksessa määräävinä ovat sementtikivi ja halkaisijaltaan alle 2 mm:n hiekkarakeet. Hiekkarakeiden merkitys lisääntyy, mitä syvempi patinointi on. Patinapinta koetaan luonteeltaan betonipinnaksi.
Patinointi tehdään vaakatasossa upottamalla.

Hienopesty pinta

Hienopesty pinta saadaan syntymään käyttämällä pintahidasteita. Pinnan visuaalinen vaikutelma syntyy pääasiassa käytetystä kiviaineksesta. Dominoivaksi pinnaksi jää kiviaineksen murskauksessa syntyneet lohkopinnat. Käyttämällä betonissa eri sementtilaatuja ja pigmenttejä, pinnan värejä voidaan jonkin verran muuntaa tai tehostaa. Pigmenttien käyttö lisää värihajonnan riskiä. Suurin riski värihajontaan syntyy, jos käytetyn kiviaineksen ja sementtiliiman värikontrasti on suuri. Hienopesty pinta on luonteeltaan keinokivipinta. Pesun syvyyttä voidaan hidasteita valikoimalla jossain määrin säädellä ja uusimmilla hidasteilla päästään jo hyvin ohueen pesusyvyyteen. Tällöin myös sementtikiven osuus pinnan luonteessa lisääntyy.

Hiottu pinta

Mataksi hiottu pinta, "pinnan aukaisu timanteilla"
Mataksi hiottu pinta tarkoittaa kovettuneen betonin pinnan hiontaa timanteilla, jolloin pintaa leikataan muutama millimetri. Tällöin leikkautuvat jo kaikkein suurimmatkin pinnassa olevat kiviainekset. Pinnan luonne muodostuu pääosin leikatuista kivirakeista. Koska leikkauspinnat ovat karheita, ne jäävät mataksi ja kiillotettuun kivipintaan verrattuna hyvin vaaleiksi. Pinnan kiviainesosuus on suuri ja sementtikiven osuus vastaavasti pieni. Pinnan luonne on kivimäinen.

Kiiltäväksi hiottu pinta

Betoni hiotaan kiiltäväksi useassa eri vaiheessa. Ensimmäisellä karkeahionnalla betonipinta leikataan haluttuun syvyyteen. Sen jälkeen aina toistaan hienommilla hiontakivillä hiomalla lisätään betonin kiiltoastetta. Pehmeimmät kivilaadut kiillotetaan kahdella ja kovimmat kivilaadut jopa neljällä eri asteisilla hiontakivillä.

Hiotun pinnan ilmeeseen vaikuttaa valittu kiviaines eri fraktioineen, sen väri ja kivilaji, sekä sementtikiven väri. Jos sementtikiven ja kiviaineksen värit ovat lähellä toisiaan, syntyy hiottua kiveä muistuttava vaikutelma. Jos niiden kesken on taas suuri väriero, syntyy mosaiikkimainen vaikutelma. Hiotun pinnan kiviainesosuus pinnasta on n. 70-80 %, mikä tekee hiotusta pinnasta puhtaana pysyvän ja runkoaineesta riippuen hyvin kulutusta kestävän.

Hiotut vaakavalu ja pystyvalupinnat poikkeavat jossain määrin toisistaan johtuen siitä, että pystyvalupintojen kiviainessisältö jää vaakavalupintojen kiviainessisältöä pienemmäksi. Tästä syystä pystysuunnassa valettavia korkeita hiottavia pintoja tulisi välttää.

Graafinen

Graafinen betoni on uusien mahdollisuuksien betonipinta. Siinä poistetaan pinnan sementtiliimaa rasterimaisesti, jolloin pintaan saadaan muodostumaan kuvioita. Rasterointi tehdään graafisen menetelmin, siitä tuotteen nimi.